perjantai 27. tammikuuta 2012

Heikkouksia...

Kevyt astiafriikkiys tuli tunnustettua tuossa edellisessä postauksessa ihan ohimennen. Vaikka täytyy myöntää, että nykyisin en onneksi enää hurahda ihan ensimmäiseen "mukavan siniseen mukipariin" jokaisella Kodin Anttila visiitillä. Sen sijaan lähes jokainen Iittalan tai Arabian viime vuosien uutuustuote on saanut sydämeni muljahtamaan; voih, tuo ja tuo yhdessä tämän tai sen kanssa olisi loistava arjen designyhdistelmä! Mutta olen kovasti yksinkertaisten kuosien ystävä; Iittalan Taika tai Korento -sarja ei sytytä ollenkaan, mutta Arabian 24h sarjan uutuus Tuokio on aivan ihana tuulahdus jostain lapsuuden kuosimaailmasta. Teema on arjessa oma perussarjani valkoisena ja sinisenä. Siihen yhdistän värikästä Paratiisia ja vähän KoKoakin. Siis käytännöllistä ja helppoa - mutta sitä arki designeä, sitä, sitä! Oma lukunsa on tietysti sitten aivan 60-luvun alkuvuosina lapsuudenkotiini hankittu Rosenthalin kahviastiasto, jota en edes käytännössä raaski käyttää. Kuppisto on itselleni tietysti monestakin syystä hyvin rakas, mutta myös kaunis ja mielestäni täysin ajaton.



Surkea on kuva! Ei välity koristekuvion heleys ja herkkyys!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Punainen, musta, vihreä, sininen....

Jokin aika sitten töissä aamukahvipöydässä juttu jotenkin ajautui meille kaikille tutun mariskoolin ympärille. Osa työkavereistani (lue; miespuoliset) ymmärsi aika laihasti tämän joka kodin designesineen vahvan aseman melkein jokaisen naisen sydämessä. Keskustelun kukkasena heitettiin ilmaan aidon hämmästyksen siivittämänä kysymys: mitä kukaan ikinä tekee viidellätoista erivärisellä mariskoolilla? Hups, meillä vitriinistä löytyy kirkas, mattavalkoinen, punainen, musta, useampi eri vihreä, samoin sinisen ja keltaisen sävyjä pari kolme kutakin... No, tunnustan itsessäni keräilijän pohjavireen enkä peittele rakkauttani kauniisiin astioihin. Tämä kombinaatio kai johtaa melkein itsestään mariskoolilajitelman omistajuuteen. Ja onhan skooli aivan ihana vaikka jälkiruokamaljana - ja värikirjo ruokailijoiden määrän mukaan luo jo yksinään tyylikkään kattauksen. Tai tarjoiluastiana, karkkikippona, sokeriastiana.... Eikö tämä ole sitä arjen designea parhaimmillaan?




lauantai 21. tammikuuta 2012

Maalisutien tieltä...

Meillä alkaa nyt remontti. Tekeillä ei ole mitään valtaisaa, mutta siistitään seinät ja putsataan nurkat. Onhan tässä jo asuttukin toistakymmentä vuotta. Siis maalia peliin. Mutta puuhaa piisaa silti, kun ensin tyhjätään yläkerta, asutaan alakerrassa jonkinmoisen kaaoksen keskellä ja sitten sama toisin päin. Onhan mm kirjanhyllyn tyhjäys, purku ja siirto aina jo urakka sinänsä...

Näissä merkeissä on nyt sitten pakko pakata myös kaikki helmeilyt ja tilpehöörit pariksi kolmeksi viikoksi. En aio kuitenkaan ihan kokonaan kadota, vaikka uutta ei tällä rintamalla isosti synnykään, ehkä jotakin vanhaa tulee postattua. Tai josko jotakin muuta kivaa ympärillä tapahtuisi... Saas nähdä!




keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Ylijäämäkokeilu


Kokeilin tätä vinkkikirjasta vähän muunneltua "ylijäämähelmien" korumallia vaihtoehdoksi tanssijaiskoruun. Oikeastaan tässä on enemmän ihan ensimmäisen ideani alkuperää. Ja tosiaan, käytin tähän aika monta jostakin nauhasta jäänyttä vimoista tai orpoa, korulaatikon uumeniin unohtuneita. Kaikki pitää käyttää, niinhän sitä on opittu asiassa kuin asiassa. Mukaan mahtui makeanvedenhelmiä, swarovskeja ja kiinalaisia kristalleja ja ihan lasihelmiäkin. Sulassa runsauden sovussa kaikki ja lähes sattumanvaraisessa järjestyksessä....






sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Tanssiaisiin

Ilokseni sain tehdä ensimmäisen kerran korun myös vanhojenpäivän tanssiaisiin. Jo syyspuolella selailin paria alan vinkkikirjaa ja vähitellen malli alkoi elää ajatuksissa. Onneksi on ollut aikaa pyörittää mielikuvia ja mallailla sävyjä. Sai kerrankin rauhassa tuntea sitä suunnittelun riemua. Jo lähtökohtaisesti halusin saada juhlakoruun tietysti arvokkuutta, mutta niin ettei mentäisi pönötyksen puolelle. Ja niin että korua voisi ehkä myöhemminkin käyttää muutenkin kuin vain iltapuvun kera. Muutaman illan näpersin, pari kertaa teippasin peukalon korupiikkien jäljiltä, välillä vähän ähisinkin. Ja tässä se nyt on; makeanvedenhelmiä, swarovskin biconeja, kiinalaisia kristalleja... ja kaikki metalliosat hopeoituina. Tanssijaispuku on kaunis, olkaimeton, kantajalleen erinomaisesti sopiva selkeälinjainen luomus - kuvan olen nähnyt. Uskon, että solisluiden kohdalle asettuva koru yhdessä kuvassakin korun alla näkyvän shaalihuivin kanssa luo juhlavan kokonaisuuden. Toivottavasti juhlija itsekin tuntee tämän omakseen.

 

Juhlijoilla on vielä varmasti edessä viimeiset tanssiharjoitukset, kampaajat ja muut valmistautumiset. Mutta sitten minun puolestani ihanaa ja unohtumatonta juhlapäivää; Elina, nauti päiväsi jokaisesta pyörteestä! Olihan se päivä itsellenikin aikoinaan iso elämys....  Lämpöiset terveiset vaan tanssikavaljeerilleni ja muille vanhoille lukiokavereille ympäri maailman! (koodi: Apollon Yhteiskoulun vanhat -78)

lauantai 14. tammikuuta 2012

Viikonlopun sinetti

Näinä vuoden pimeimpinä viikkoina siivouspäivän päätteeksi perjantaina kauppakassiin sujahtaa melkein vakiosti nippu tai kaksi tulppaaneja. Ja mielellään vielä kiva värisekoitus. Jotenkin se viikonlopun alkaminen sinetöityy näillä kukkasilla. Kuulun niihin, joiden maljakossa kimppu ei mitenkään kestä koko viikkoa, vaikka yritän muistaa ne myyjät vinkit kylmästä vedestä ja uusien imupintojen leikkaamisista. Todelliset viherpeukalothan saavat leikkokukatkin kestämään meikäläiseen verrattuna tuplasti. Mutta iso ilo nämä tulppaanit ovat siltikin. Enkä taida olla ihan yksin tämän ostosrutiinini kanssa...

Mukavaa viikonloppua meille kaikille!


lauantai 7. tammikuuta 2012

Vielä muutama jännityspäivä


Viikonlopun yli ja tiistaihin vielä jännitän, miten käy Helsingin Guggenheim -museohankkeen....  Puolesta, vastaan, puolesta....   Pidän isosti peukkuja puolesta! Varauksetta.

 
Itselleni kyseisen instituution New Yorkin museo on ollut yksi nuoruusvuosieni Wauh -ilmiöitä. Iso kokemus, joka on kantanut vuosien takaa. Pääsin käymään siellä ensimmäisen kerran ihan 80-luvun alussa, siis kauan sitten. Frank Lloyd Wrightin piirtämä, vuonna 1959 valmistunut talo jo sinänsähän oli elämys ja näyttelyt vuosien mittaan sen jälkeenkin ovat antaneet joka kerta ison taidekokemuksen. Minulle Guggenheim on museo isolla M:llä.

    
(Nämä kuvat Wikipediasta lainattuna)

Myös saman säätiön hallinnoimassa Venetsian museossa olen käynyt. Ihan erityyppinen, tietysti jo taustansakin ansiosta, mutta hieno paikka sekin. Ja tämän museon kaupasta - museokaupat ovat mielestäni lähes poikkeuksetta aivan mahtavia paikkoja! - olen ostanut oheen kuvatut muranolaiset lasihelmet ( http://www.marinaesusannasent.com/ ). Tykkään edelleen. Ja paljon olen niitä vuosien varrella käyttänyt.




















(Tämä museo kuva netistä lainattuna)


Berliinissä en ole koskaan käynyt, mutta sielläkin Guggenheim -museo on vamasti visiittilistalla kun kaupunkiin toivottavasti joskus pääsen.  Bilbaota olemme ihan vakavasti harkinneet lomareissukohteeksi, museon takia tietysti.....  josko jo ensi kesänä?

 (Kuva on nettilainaus)


Ja että jos museo jonkun vuoden kuluttua olisi sitten myös Helsingissä! Wauh!


torstai 5. tammikuuta 2012

Kiinan kivet




Ne Kiinan kivet löysivät perille. Tai ei siis tietysti ihan kaikki mitä oli tilattu. Niinhän ei käy koskaan. Idässä kun kai mitat, määrät ja määreet ovat eri maata kuin meillä. Mutta uusia ihanuuksia on taas, jotta uusia ideoita voi lähteä hautomaan tai saman tien koruiksi näpertämään...  Iso osa koko tätä helmeilyn riemuahan on sävyjen sympatia ja väriyhdistelmien fiilis. 

Ja eikös nämä värimaailmat vaan ole aika ihania!







maanantai 2. tammikuuta 2012

Uusi vuosi ihan alussa

Juhlat on juhlittu, vuosi on vaihtunut ja sitä myötä arki palaa taloon; työt, perusaskareet, tänään lumityötkin....  Ja loppiaiseen mennessä tietysti myös joulukoristeet pakataan pois. Tavoite on käydä kertyneet "joulut" läpi ja varastoida nyt kunnolla vain ne, jotka haluamme jatkossakin pitää mukana talven juhlassa. Kaikkea kun on kertynyt. Kirppistavaravalikoima kesän varalle siis kertyy tässä sekin....

Odottelen myös helmilähetystä Kiinasta saapuvaksi päivänä minä hyvänsä. Ihan kuin helmeilymateriaalia ei olisi sitäkin laatikoissa yllin kyllin....  mutta silti, uutta on tulossa. Ihania kiviä on ainakin tilattu. Meneekö manian puolelle? Sitä ennen pari luvattua avainnauhaa kuntoon.