Riemullista Joulujuhlaa!

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille! 

- Turku on julistanut joulurauhan, joten juhla voi alkaa!

Joulu hiipii taloon...

Meillä alkaa Joulu hiipiä taloon.... 

Eteisen ritiläpenkillä tontut tehvehtivät tulijaa, lyhty pikkuledeineen tuo tunnelmaa ja 

Saksasta tämän vuoden joulukoristeena hankkimani iso kuvioitu sydän roikkuu 

komeron vanhassa avainhantaakissa.

Vielä muutama yö....

Joulutorien aikaa!

Puolisoni töiden takia München visiittikohteena joulutorien aikaan on tullut perinteeksi. Taisi olla seitsemäs perättäinen adventtiajan reissu. Ja tunnelmaa oli taas!

TV-koukku

Katson noin yleisesti ottaen televisiota tosi vähän. Ja sen vähänkin kamalan kaavoihin kangistuneesti; puoliyhdeksän uutiset, sitä seuraavat ajankohtaisohjelmat, Arto Nyberg sunnuntaina ja jotakin lauantai-illan hömppää. Joskus joku hyvä leffa. Mutta pari poikkeustakin löytyy.

Downton Abbey on omaa luokkaansa historiallisena ajankuvana englantilaisen yläluokan elämästä. Hienosti tehty kokonaisuus, sopivasti romantiikka ja juonitteluakin. Kerrassaan hyvää viihdettä.

                                           
kuva täältä

Ja sitten se tämän hetken varsinainen koukku; Silta sunnuntai-illan päätteeksi. Tai jos rehellisiä ollaan, meillä se katsotaan aina vasta maanantaina aikaisemmin illalla, koska jännityksen kourista ei niin vaan nukahdeta. Ja kun maanantaihin pitää kuitenkin selvitä.
Sarja on kerrassaan loistava! Sävyltään niin, niin harmaa, välillä suorastaan karmiva ja henkilöhahmoiltaan ihan super. Ja Saga on tietysti ylitse muiden. Ja mikä auto!


                  
kuva täältä

Tästä menestyssarjasta on tietysti tehty jenkkiversiokin, joka kuulemma ei ole sitten ollenkaan samaa tasoa. No, ei ihme, sillä eihän tätä tyyliä voi kopioida ja viedä nopeutettuun action moodiin. Sehän se juttu just onkin - tinkimätön laatu, aitous!
Ruotsi - Tanska -akselilta on viime vuosina nähty muitakin laatusarjoja; Vallanlinnake, Anna Pihl,....Koukuttavia ovat olleet kaikki. Osaavat hommansa.

Ja tässä vielä työkaverini versio Sillan aiheista perjantaisen Halloween päivän merkeissä. Ihan parasta!

                                                 

Lomanen

Ihana, pitkä syysviikonloppu Wienissä... 

 

.....ja taas jaksaa!

Tuolien uusi kuosi

Jokin aika sitten kerroin suunnittelevani vanhojen Artek tuoliemme päällystämistä, jotta ruokailuryhmämme saisi vähän pehmeyttä. No, nyt verhoilu on tehty ja lopputulos on mielestäni enemmän kuin hyvä. Ilme on ihan uusi ja yksinkertainen kokonaisuus sopii hyvin kantakaupungin vanhaan huoneistoomme. Toki sävyero uuden koivupintaisen pöydän kanssa nyt jonkin aikaa on selvä, mutta aikaa tekee tässäkin tehtävänsä... Työhuoneen kaksi tuolia verhoiltiin nekin, jotta tarvittaessa pöydän ympärillä kaikilla kahdeksalla paikalla on sitten samanlainen tuoli.

Jotenkin hyvä fiilis, että näille rakkaille, yli 20 vuotta joka päivä perhettämme palvelleille 

tuoleille rakentui näinkin fiini uusi elämä!

Mielikuvituksen puutettako?

Jo vuosia sitten ostimme makuuhuoneeseemme silloisen design uutuuden Secto Designin Octo valaisimen. Se oli meille iso sijoitus, jota mietittiin ja pohdittiin kuukausia. Sitten yhtenä palkkapäivänä käveltiin kauppaan ja hammasta purren annettiin Visan vinkua. Mutta emme ole katuneet.

Pari vuotta myöhemmin kun ainokainen muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja sitä kautta omilleen, huonejärjestystä talossa vähän muutettiin ja tarvittiin työhuoneeseen uusi valaisin. Ja silloin päädyttiin Octon 'pikkuveljeen' Sectoon. Saman sarjan valaisimet sopivat hyvin omakotitalomme yläkerran rinnakkaisiin tiloihin.

Ja mitä teimme nyt kun uusi kaupunkikotimme kaipasi uutta lamppua olohuoneen kattoon? Puhuttu oli isosta Lokista ja katsottu oli jopa Artekin vaihtoehtoja... Tänään Kaapelilta  design viikon markkinoilla tuli vastaan Secto sarjamme variantti Victo - ja päätös oli aika nopeasti tehty.

Nyt Octo ja tämä uusin Victo, molemmat tummina, sijoittuvat peräkkäisiä huoneisiin ja aika mukavasti osuvat samaan tilanäkymään. Secto, sarjamme siroimpana jää asuntomme toiselle sivulle ja vaaleana on edelleen kiva työ/vierashuoneemme katossa katseenvangitsijana.

Ateenan aamut

Jo vanhan kotimme aikaan sain ainokaiselta ja nykyiseltä miniältäni lahjaksi Iittalan ihania Ateenan aamuja kaksin kappalein. Nyt saimme uuteen asuntoomme viiimein viritettyä sopivan tanko-koukku -systeemin, jotta nämä ihanuudet saatiin keittiön ikkunaan. Mietin vielä kaipaanko sarjan kolmatta jäsentä vai onko tässä alku runsaampaankin aamukasteeseen ....  Aika saa näyttää. Nämä suupuhalletut "lasipötköt" (Kaj Franck 1953) ovat minulle takauma ja vahva mielleyhtymä lapsuudenkodin tunnelmaan. Tykkään!

Morsiammen sisarelle

Edellisessä postauksessa esitellyn rannekorun lisäksi sain tehdä alkukesän hääjuhlaan morsiammen sisarelle kaulakoru - rannekoru -setin juhlapukua koristamaan. Ihanaa!

Korunsaajan toiveiden mukaisesti käytin koruihin vaaleanpunaisia, vähän koralliin vivahtavia makeanvedenhelmiä ja hopeoituja metallihelmiä. Lukkoon liitin pikkusydämen tilaisuuden teemaan viitaten. Aika simppeliä siis, mutta toimi asukokonaisuuden kanssa kivasti!

Iso Juhla!

Ja sitten vielä hetkeksi niihin alkukesän ihaniin häihin. Ainokaisemme siis vei vihille pitkäaikaisen tyttöystävänsä kesäkuun toisena lauantaina Suomenlinnan tunnelmallisessa Tenalji von Fersenin holvisalissa. Paikalla on lähisuku ja morsiusparin ystäviä läheltä ja kaukaa. Päivä oli meille kaikille varmasti yksi elämämme onnistuneimmista juhlista!

Morsiolle tarvittiin rannekoru täydentämään pitsikirjottua hääpukua yhdessä yksinkertaisen helmikaulanauhan kanssa. Sain ilokseni tehdä kolmikertaisen helmikorun koristeellisella hopealukolla. Ja kauniistihan se rimmasi!

Olen niin onnellinen tästä parista!

                                                                                              Kuvat häätilaisuudesta Royal Photo

Ruokapöytäryhmä

Olemme noin kaksikymmentä vuotta sitten satsanneet Artekin ruokapöytäryhmään ja olleet tosi tyytyväisä; tuolit nro 66 ja pöytä koottuna 2 x puolipyöreä 95 + 81B. Simppeliä ja hyvin toimivaa. Ja vielä kun työhuoneen työpöytä on sama 81B, on jatkomahdollisuuskin ollut isoja kestejä varten olemassa. Uuden citykotimme keittiö on nyt tietysti tilana erilainen kuin entisen omakotitalomme ruokailutila ja tämä pöytäkokonaisuus osoittautui aavistuksen liian isoksi. Viime viikolla löysin sattumalta Artekin Aitasta näyttelykappaleena olleen pöydän nro 97. Juuri se pöytä, jota olimme katselleet! Uusi keittiömme sai uuden pöydän saman tein. Vanha pöytäkokonaisuus lähti ainokaisellemme, yksi pala pakattiin vinttiin odottamaan vuorostaan heidän tulevaisuuden kotiaan. Tuolien suhteen nyt vanhemmiten haluaisi tuolilta vähän pehmeyttä. Anoppikin pyytää aina tyynyn pehmusteeksi, kun siirrytään ruokailemaan. Ja ihanaa, Artekilla on palvelu, jotta nykyisten tuoliemme istuinosat voidaan verhoilla haluammallamme kankaalla + kevyesti pehmustaa. Loistava juttu! Jotenkin olen niin uskonut näiden kalusteratkaisujen kantavan loppuelämäni - ja tämä verhoilu taitaa nyt tuoda sen mahdollisuuden. Nyt sitten miettimään sitä kangasta....  Jotakin näihin sohvakankaiden kuoseihin sopivaa sen pitäisi olla....

      

kuva täältä                                          kuva täältä

Anna ja Lastensairaala

Löysin Facebookista pari viikkoa sitten mahtavan "Annan korut Uuden Lastensairaalan hyväksi" -projektin sivustoineen. Anna, tämä 17-vuotias syöpää sairastanut nuori nainen, myy todella kauniita helmituotoksiaan Fb-huutokaupalla sairaalahankkeen hyväksi (Fb linkki täällä). Arjen esimerkki siitä mitä pieni ihminen voi saada aikaan. Anna, teet kerrassaan upeaa työtä! Kannattaa käydä katsomassa ihania koruja ja tykkäämässä projektista, jos ei uskaltaudu mukaan huutokauppaan - ja näinkin olla mukana pitämässä esillä isoa asiaa. Muuten Hesarikin kirjoitti Annasta ja hänen projektistaan (HS linkki täällä). Tsemppiä Annalle ja lykkyä huutokauppoihin!

Mutta vakavammin, uusi Lastensairaala on mielestäni yksi tiukimpia haasteita kun puntaroimme verovarojemme käyttöä. Nyt pitäisi prioriteetit saada kohdalleen. Päättäjät hoi, tälle investoinnille yksinkertaisesti täytyy löytyä rahat; voiko keskuskirjastohanketta lykätä tai tarvitaanko uudet siltahankkeet Helsingissä juuri nyt. En politikoi, mutta maalaisjärjellä ajatellen nämä arkkitehtiluomukset voivat muutaman vuoden odottaa, kun vaakakupissa toisena on Lastensairaalan rahoituksen jättäminen keräysten ja lahjoitusten varaan. Olen itse nyt rapistuneen klinikan pelastama, ainokaiseni on siellä hoidettu parempaan elämän alkuun ja jo lähipiirissä on monta muutakin laitoksen huippuosaamisesta ikuisesti kiitollista perhettä. Uusi Lastensairaala tarvitaan nyt. Anna ei voi odottaa.

Uten.Silo II

Uuden kotimme keittiö sai nyt seinälleen tämän klassikkoihanuuden. Olemme jo kerran vuosia sitten olleet hilkulla ostaa moisen, mutta kaupat jäivät silloin vielä tekemättä. Nyt lokerikko toimii hyvin valkoisen magneettitaulun rinnalla kodin keskiössä ja pitää pikkutavarat järjestyksessä. Uten.Silo II - Dorothee Becker, 1969/1970.

Kuva täältä

Alkukesän kiireitä

Hiljaiseloa, hiljaiseloa...  siltähän tämä koko kevät ja alkukesä on täältä blogin näkökulmasta näyttänyt. Mutta todellisuus on ollut jotakin ihan muuta. Siksi sitä ei kai tänne ole niin ehtinytkään... Olemme nimittäin viimein tehneet onnistuneet asuntokaupat - huh, mikä helpotus! Kesäkuun alku toi ohjelmaan  ainokaisemme ihanat häät, toki pienine valmisteluineenkin. Oh, yksi elämäni ihanimmista juhlista varmaan! Heti perään pakkasimme siinä sitten omakotitalon sisällön (urakka isolla U:lla!) ja muutimme uuteen unelmakotiin. Ja nyt on ollut ansaistun loman vuoro. Siis elämän isoja juttuja ihan rytäkällä perä jälkeen! Mutta nyt nautimme lomasta vielä jonkin ajan.

Ihania kesäpäiviä meille kaikille!

Wappua!

Se on sittenkin kevät ja huomenna sen ehta merkkipaalu - Wappu!

Meillä on jo vuosia "aatto on amatöörien juhla" -meiningillä (keski-ikäisyyskö painaa?) kevään juhla alkanut vasta aamulla mäellä. Niin tänäkin vuonna. Ennusteet sään suhteen lupaavat kohtuullista, ei ainakaan pitäisi isosti sataa. Ja sittenhän ei ole mitään hätää. Kylmään voi aina varautua vaikka villahousuin...

Hauskaa Wappua meille kaikille!



Helmiä, helmiä!

Hiljaiselo helmien suhteen on kaiken uhallakin nyt päättymässä. Muut asiat saavat jäädä ja levittäydyn työhuoneen pöydälle kaikkine tilpehöörineni, kävi miten kävi.

Posti toi viikolla uusia materiaalihankintoja runsaasti ja näitä nyt hipelöidessä mietin, mihin näitä ikinä raaskin pujotella. Onneksi alkukesän perhejuhla antaa aihetta laittaa parasta peliin, joten näissä on varmasti ainesta ison juhlan koruiksi.

Eikös ole aivan ihania?

Kerran vuodessa

Joka vuosi maaliskuun 8. päivänä pengon korulippaastani esille tämän hopeariipuksen. Ostin sen nuoruudessani Aarikasta v. 1975 kansainvälisen naisten vuoden merkeissä ja siitä lähtien se on päässyt esille aina kevään koittaessa. No, vuosi oli monella tapaa itselleni iso vuosi - aikuistumisen alku!

Iloista Naistenpäivää meille kaikille!

Kevättakki

En voi tajuta, mihin nämä viikot ovat hujahtaneet. Uusissa työkuvioissa on tietysti painettu hullun lailla pitkääkin päivää, mutta silti! Ollaan jo helmikuun puolenvälin yli!

Ollaan monella tapaa vähän välitilassa; sydäntalvesta on selvitty, muttei ole oikein vielä kunnon kevät. No, kunnon lumimyräkkähän voi vielä yllättää moneen kertaan ja tulla vielä vaikka paukkupakkasetkin. Mutta päivä on pidentynyt, valoisuus alkaa kuitenkin voittaa ja aamulla kuulee jo ensimmäisten pikkulintujen viserrystäkin. Unelmoin jo kävelykengistä ja kevättakista....  Tahtoisin uuden oranssinpunaisen takin....

                 

Kuvat alkujaan täältä ja täältä                                          

Josko vai eikö....

Sain jo joitakin viikkoja sitten NinaÖ:ltä haasteen tunnustuksiin. Lämmin kiitos haasteesta. Ihana ylläri kiireen keskellä, vaikka hetken mietinkin, että josko vai eikö......  No, jotain nyt kuitenkin... Siis kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni - näillä mennään!

1. Poden par'aikaa kevyttä koirakuumetta. No, järki käteen - juuri nyt ei arki anna myöten! Viimeistään sitten eläkkeellä...
 

2. Auto alkaa A:lla, vaikka en uskonut sillä olevan väliä.

3. Olen surkea kokki.

 

4. Rakastan hyvää ruokaa. (Huomaa lievä ristiriita edelliseen).

5. En syö koskaan salmiakkia enkä lakritsia. Tulee huono olo. Suklaa maistuu sitäkin paremmin.

6. Olen oman sisarussarjani keskimmäinen, mitä se nyt sitten ikinä minusta kertookaan.

7. Itse olen jo aikuistuneen poikakullan onnellinen äiti. Isoin juttu elämässäni.

8. Aina pitäisi olla seuraava lomareissusuunnitelma realisoitumassa. Just nyt ei ole. Paha juttu, sanoisin. 

Nyt olen tosi tylsä ja jätän haasteen vyöryttämisen ihan ilmaan. Mutta nappaa koppi, jos tuntuu omalta!

 

Uutta Vuotta!

Vuosi vaihtui ajallaan, vanha jäi taakse ja uusi lähti jo käyntiin. Edellisestä vuodesta jäi mieleen monta mukavaa juttua; talvella saatiin perheeseen kihlapari (ihanaa!), keväällä lomailtiin Dubaissa, välillä tehtiin töitä oikein urakalla, kesällä matkustettiin rahtilaivalla,....  Mutta mukaan mahtui kyllä myös stressin ja hermoilun makua ihan riittämiin. Kaikki asiat kun ei aina mene ihan niin kuin Strömsössä, vaikka kuinka tekee suunnitelmat ja planit muka kaiken varalle. Elämä kun yllättää!

Mutta nyt aloitellaan ihan uutta vuotta ja näköpiirissä on isoja ja iloisia asioita niin työrintamalla kun privaatissakin. Ilmassa on kosolti onnistumisen ennusmerkkejä. Vaikka varmasti tämäkin vuosi yllätää omalla tavallaan. Näissä merkeissä toivotan minäkin kaikille

                                             Onnellista Uutta Vuotta 2013!