Niin kävi siis minullekin että Blogger kadotti taivaan tuuliin viimeisen tekstini ja jätti jäljelle vain rapiat alkuversion tiimoilta. Mutta täydennetään se nyt muistin syövereistä.
Ihana Äitienpäivä siis tuli vietettyä viime viikonloppuna ihan muissa kuin helmeilyn merkeissä, varmaan hyvä niin. Välillähän tämä näpertäminen ja kaikki lisäpolut sen ympärillä vievät iltojen vapaista aimo annoksen, joten hyvä kai tästäkin on välillä irrottauta. Vaikka voisi kai sitä aikaansa huonomminkin käyttää.....
Edellisen tekstin oranssit akaattihelmet päätyivät tosiaan rannekoruksi ja väri on kyllä niin omani - syksy kun olen perusväreiltäni! Rimmaa hyvin käsveskani värin kanssa....
Jokin aika sitten hankin tuliakaatteja, joista nyt sitten muotoutui parikin, keskenään vähän erilaista versiota kaulanauhoja; toinen valkeiden makeanvedenhelmien kera, toinen yllätyspostina hopeaseppäystävältäni saamieni lumikideobsidiaanien kera hopeoidulla korumetallilla höystettynä. Ja vielä hyvin ranteeseen istuva rannekoru. Musta ja valkoinen kun on aina yhtä in.
Jo nyt vaikuttaa siltä, että palaamme normaalin peruskevään rytmiin; lämpötila on selvästi laskenut ja välillä vähän sataa. Tosikesä antaa siis vielä odottaa tuloaan!
