perjantai 20. syyskuuta 2013

Tuolien uusi kuosi

Jokin aika sitten kerroin suunnittelevani vanhojen Artek tuoliemme päällystämistä, jotta ruokailuryhmämme saisi vähän pehmeyttä. No, nyt verhoilu on tehty ja lopputulos on mielestäni enemmän kuin hyvä. Ilme on ihan uusi ja yksinkertainen kokonaisuus sopii hyvin kantakaupungin vanhaan huoneistoomme. Toki sävyero uuden koivupintaisen pöydän kanssa nyt jonkin aikaa on selvä, mutta aikaa tekee tässäkin tehtävänsä... Työhuoneen kaksi tuolia verhoiltiin nekin, jotta tarvittaessa pöydän ympärillä kaikilla kahdeksalla paikalla on sitten samanlainen tuoli.




Jotenkin hyvä fiilis, että näille rakkaille, yli 20 vuotta joka päivä perhettämme palvelleille 
tuoleille rakentui näinkin fiini uusi elämä!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Mielikuvituksen puutettako?

Jo vuosia sitten ostimme makuuhuoneeseemme silloisen design uutuuden Secto Designin Octo valaisimen. Se oli meille iso sijoitus, jota mietittiin ja pohdittiin kuukausia. Sitten yhtenä palkkapäivänä käveltiin kauppaan ja hammasta purren annettiin Visan vinkua. Mutta emme ole katuneet.


Pari vuotta myöhemmin kun ainokainen muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja sitä kautta omilleen, huonejärjestystä talossa vähän muutettiin ja tarvittiin työhuoneeseen uusi valaisin. Ja silloin päädyttiin Octon 'pikkuveljeen' Sectoon. Saman sarjan valaisimet sopivat hyvin omakotitalomme yläkerran rinnakkaisiin tiloihin.



Ja mitä teimme nyt kun uusi kaupunkikotimme kaipasi uutta lamppua olohuoneen kattoon? Puhuttu oli isosta Lokista ja katsottu oli jopa Artekin vaihtoehtoja... Tänään Kaapelilta  design viikon markkinoilla tuli vastaan Secto sarjamme variantti Victo - ja päätös oli aika nopeasti tehty.



Nyt Octo ja tämä uusin Victo, molemmat tummina, sijoittuvat peräkkäisiä huoneisiin ja aika mukavasti osuvat samaan tilanäkymään. Secto, sarjamme siroimpana jää asuntomme toiselle sivulle ja vaaleana on edelleen kiva työ/vierashuoneemme katossa katseenvangitsijana.


lauantai 7. syyskuuta 2013

Ateenan aamut

Jo vanhan kotimme aikaan sain ainokaiselta ja nykyiseltä miniältäni lahjaksi Iittalan ihania Ateenan aamuja kaksin kappalein. Nyt saimme uuteen asuntoomme viiimein viritettyä sopivan tanko-koukku -systeemin, jotta nämä ihanuudet saatiin keittiön ikkunaan. Mietin vielä kaipaanko sarjan kolmatta jäsentä vai onko tässä alku runsaampaankin aamukasteeseen ....  Aika saa näyttää. Nämä suupuhalletut "lasipötköt" (Kaj Franck 1953) ovat minulle takauma ja vahva mielleyhtymä lapsuudenkodin tunnelmaan. Tykkään!