Ensiaskelia kevääseen päin!

Eilen ja tänään kun ajoin keskellä päivää palaveriin toiselle puolen kaupunkia, kaipasin aurinkolaseja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, pakkastahan on täällä pääkaupunkseudullakin reippaat kymmennen astettaja lunta juuri ja juuri nimeksi. Virallinen mittaus taitaa olla 3 cm. No, niitä runsaslumisia talvia on nyt nähty liiankin monta peräkkäin, joten tämä sopii minulle mainiosti.

Näin perjanatain merkeissä ostin tulppaanit keittiön pöydälle - häivähdys kevään tuntua!

Mukavaa viikonloppua meille kaikille!

Vanha vuosi 2013

Takana on hieno ja tapahtumarikas vuosi monellakin tapaa.
Näin blogin kannalta ajauduin kyllä alkuperäisestä helmeilystä ihan sivupoluille.
Mietin jo moneen kertaan ihan vetäytymistäkin, mutta ainakin vielä täällä mennään.

Alkuvuotta leimasi omakotitalon myyntiproggis. Huh mikä urakka! Ja pakotti pitämään ne helmitavaratkin siellä laatikoissa, kun koko ajan piti olla talon näyttövalmius päällä. Onneksi loppujen lopuksi tästäkin selvittiin ja niin 13 mukavaa vuotta omakotitalossa kääntyivät kaupunkiasumiseksi vanhan kerrostalon ylinpään kerrokseen puistonäkymin. Vieläkin olen joka päivä niin onnellinen tästä muutoksesta. Elämä muuttuu ja nyt asumismuoto sen mukana!

Kevättalvella halusimme nähdä Bilbaon kohutun Guggenheim museon. Ja kyllä kannatti!
Ja mitä koko museo on saanut aikaan pienelle, vaikeuksissa olleelle teollisuuskaupungille!
Loistava visiittikohde!

Talon pakkaamisen ja muuttotouhujen keskellä alkukesästä vietimme
ainokaisemme häitä ihanan juhlan merkeissä. Varmasti äitinä yksi elämäni isoista päivistä.
 Tuokoon tulevat vuodet isosti onnea nuorelle parille, hyviä yhteisiä vuosia, elämän koko kirjon!

Työkuvioiden osalta paljon isommin ei pyörä enää voisi hyrrätä. Postitiivisessa vireessä,
mutta aika kovalla paineella. Joten kesälomalle lähdettiin ansaitusti, vaikka uusi koti oli vielä vaiheessa. Pohjoisen Italian järvimaisemissa autoilimme. Todella kiva reissu!
Oopperaan pääsimme niin Milanossa kuin Savonlinnassakin.
 Huikeita kokemuksia molemmat!

Syksyn mittaan on asetuttu uusille kotisijoille. Arkiasiointi on siirtynyt isosti kivijalkakauppoihin, kulttuurimahdollisuudet ovat kaikki likellä ja auton käyttö on jäänyt minimiin. Töitä on tehty paljon, mutta onneksi on ollut mahdollisuus tehdä pari pikkureissuakin. Pitkä viikonloppu Wienissä ja piipahdus joulumarkkinoille Münchenissa. 

Joulua vietimme perinteisin menoin perheen kesken, nyt vaan uudessa osoitteessa. Joulupäiväksi saimme kutsun sisareni joulupöytään, kaikki jouluherkut tuli siis nautittua.

Onnellista ja Hyvää Uutta - nyt jo alkanutta - Vuotta 2014
meille kaikille!

Riemullista Joulujuhlaa!

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille! 

- Turku on julistanut joulurauhan, joten juhla voi alkaa!

Joulu hiipii taloon...

Meillä alkaa Joulu hiipiä taloon.... 

Eteisen ritiläpenkillä tontut tehvehtivät tulijaa, lyhty pikkuledeineen tuo tunnelmaa ja 

Saksasta tämän vuoden joulukoristeena hankkimani iso kuvioitu sydän roikkuu 

komeron vanhassa avainhantaakissa.

Vielä muutama yö....

Joulutorien aikaa!

Puolisoni töiden takia München visiittikohteena joulutorien aikaan on tullut perinteeksi. Taisi olla seitsemäs perättäinen adventtiajan reissu. Ja tunnelmaa oli taas!

TV-koukku

Katson noin yleisesti ottaen televisiota tosi vähän. Ja sen vähänkin kamalan kaavoihin kangistuneesti; puoliyhdeksän uutiset, sitä seuraavat ajankohtaisohjelmat, Arto Nyberg sunnuntaina ja jotakin lauantai-illan hömppää. Joskus joku hyvä leffa. Mutta pari poikkeustakin löytyy.

Downton Abbey on omaa luokkaansa historiallisena ajankuvana englantilaisen yläluokan elämästä. Hienosti tehty kokonaisuus, sopivasti romantiikka ja juonitteluakin. Kerrassaan hyvää viihdettä.

                                           
kuva täältä

Ja sitten se tämän hetken varsinainen koukku; Silta sunnuntai-illan päätteeksi. Tai jos rehellisiä ollaan, meillä se katsotaan aina vasta maanantaina aikaisemmin illalla, koska jännityksen kourista ei niin vaan nukahdeta. Ja kun maanantaihin pitää kuitenkin selvitä.
Sarja on kerrassaan loistava! Sävyltään niin, niin harmaa, välillä suorastaan karmiva ja henkilöhahmoiltaan ihan super. Ja Saga on tietysti ylitse muiden. Ja mikä auto!


                  
kuva täältä

Tästä menestyssarjasta on tietysti tehty jenkkiversiokin, joka kuulemma ei ole sitten ollenkaan samaa tasoa. No, ei ihme, sillä eihän tätä tyyliä voi kopioida ja viedä nopeutettuun action moodiin. Sehän se juttu just onkin - tinkimätön laatu, aitous!
Ruotsi - Tanska -akselilta on viime vuosina nähty muitakin laatusarjoja; Vallanlinnake, Anna Pihl,....Koukuttavia ovat olleet kaikki. Osaavat hommansa.

Ja tässä vielä työkaverini versio Sillan aiheista perjantaisen Halloween päivän merkeissä. Ihan parasta!

                                                 

Lomanen

Ihana, pitkä syysviikonloppu Wienissä... 

 

.....ja taas jaksaa!

Tuolien uusi kuosi

Jokin aika sitten kerroin suunnittelevani vanhojen Artek tuoliemme päällystämistä, jotta ruokailuryhmämme saisi vähän pehmeyttä. No, nyt verhoilu on tehty ja lopputulos on mielestäni enemmän kuin hyvä. Ilme on ihan uusi ja yksinkertainen kokonaisuus sopii hyvin kantakaupungin vanhaan huoneistoomme. Toki sävyero uuden koivupintaisen pöydän kanssa nyt jonkin aikaa on selvä, mutta aikaa tekee tässäkin tehtävänsä... Työhuoneen kaksi tuolia verhoiltiin nekin, jotta tarvittaessa pöydän ympärillä kaikilla kahdeksalla paikalla on sitten samanlainen tuoli.

Jotenkin hyvä fiilis, että näille rakkaille, yli 20 vuotta joka päivä perhettämme palvelleille 

tuoleille rakentui näinkin fiini uusi elämä!

Mielikuvituksen puutettako?

Jo vuosia sitten ostimme makuuhuoneeseemme silloisen design uutuuden Secto Designin Octo valaisimen. Se oli meille iso sijoitus, jota mietittiin ja pohdittiin kuukausia. Sitten yhtenä palkkapäivänä käveltiin kauppaan ja hammasta purren annettiin Visan vinkua. Mutta emme ole katuneet.

Pari vuotta myöhemmin kun ainokainen muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja sitä kautta omilleen, huonejärjestystä talossa vähän muutettiin ja tarvittiin työhuoneeseen uusi valaisin. Ja silloin päädyttiin Octon 'pikkuveljeen' Sectoon. Saman sarjan valaisimet sopivat hyvin omakotitalomme yläkerran rinnakkaisiin tiloihin.

Ja mitä teimme nyt kun uusi kaupunkikotimme kaipasi uutta lamppua olohuoneen kattoon? Puhuttu oli isosta Lokista ja katsottu oli jopa Artekin vaihtoehtoja... Tänään Kaapelilta  design viikon markkinoilla tuli vastaan Secto sarjamme variantti Victo - ja päätös oli aika nopeasti tehty.

Nyt Octo ja tämä uusin Victo, molemmat tummina, sijoittuvat peräkkäisiä huoneisiin ja aika mukavasti osuvat samaan tilanäkymään. Secto, sarjamme siroimpana jää asuntomme toiselle sivulle ja vaaleana on edelleen kiva työ/vierashuoneemme katossa katseenvangitsijana.

Ateenan aamut

Jo vanhan kotimme aikaan sain ainokaiselta ja nykyiseltä miniältäni lahjaksi Iittalan ihania Ateenan aamuja kaksin kappalein. Nyt saimme uuteen asuntoomme viiimein viritettyä sopivan tanko-koukku -systeemin, jotta nämä ihanuudet saatiin keittiön ikkunaan. Mietin vielä kaipaanko sarjan kolmatta jäsentä vai onko tässä alku runsaampaankin aamukasteeseen ....  Aika saa näyttää. Nämä suupuhalletut "lasipötköt" (Kaj Franck 1953) ovat minulle takauma ja vahva mielleyhtymä lapsuudenkodin tunnelmaan. Tykkään!

Morsiammen sisarelle

Edellisessä postauksessa esitellyn rannekorun lisäksi sain tehdä alkukesän hääjuhlaan morsiammen sisarelle kaulakoru - rannekoru -setin juhlapukua koristamaan. Ihanaa!

Korunsaajan toiveiden mukaisesti käytin koruihin vaaleanpunaisia, vähän koralliin vivahtavia makeanvedenhelmiä ja hopeoituja metallihelmiä. Lukkoon liitin pikkusydämen tilaisuuden teemaan viitaten. Aika simppeliä siis, mutta toimi asukokonaisuuden kanssa kivasti!

Iso Juhla!

Ja sitten vielä hetkeksi niihin alkukesän ihaniin häihin. Ainokaisemme siis vei vihille pitkäaikaisen tyttöystävänsä kesäkuun toisena lauantaina Suomenlinnan tunnelmallisessa Tenalji von Fersenin holvisalissa. Paikalla on lähisuku ja morsiusparin ystäviä läheltä ja kaukaa. Päivä oli meille kaikille varmasti yksi elämämme onnistuneimmista juhlista!

Morsiolle tarvittiin rannekoru täydentämään pitsikirjottua hääpukua yhdessä yksinkertaisen helmikaulanauhan kanssa. Sain ilokseni tehdä kolmikertaisen helmikorun koristeellisella hopealukolla. Ja kauniistihan se rimmasi!

Olen niin onnellinen tästä parista!

                                                                                              Kuvat häätilaisuudesta Royal Photo

Ruokapöytäryhmä

Olemme noin kaksikymmentä vuotta sitten satsanneet Artekin ruokapöytäryhmään ja olleet tosi tyytyväisä; tuolit nro 66 ja pöytä koottuna 2 x puolipyöreä 95 + 81B. Simppeliä ja hyvin toimivaa. Ja vielä kun työhuoneen työpöytä on sama 81B, on jatkomahdollisuuskin ollut isoja kestejä varten olemassa. Uuden citykotimme keittiö on nyt tietysti tilana erilainen kuin entisen omakotitalomme ruokailutila ja tämä pöytäkokonaisuus osoittautui aavistuksen liian isoksi. Viime viikolla löysin sattumalta Artekin Aitasta näyttelykappaleena olleen pöydän nro 97. Juuri se pöytä, jota olimme katselleet! Uusi keittiömme sai uuden pöydän saman tein. Vanha pöytäkokonaisuus lähti ainokaisellemme, yksi pala pakattiin vinttiin odottamaan vuorostaan heidän tulevaisuuden kotiaan. Tuolien suhteen nyt vanhemmiten haluaisi tuolilta vähän pehmeyttä. Anoppikin pyytää aina tyynyn pehmusteeksi, kun siirrytään ruokailemaan. Ja ihanaa, Artekilla on palvelu, jotta nykyisten tuoliemme istuinosat voidaan verhoilla haluammallamme kankaalla + kevyesti pehmustaa. Loistava juttu! Jotenkin olen niin uskonut näiden kalusteratkaisujen kantavan loppuelämäni - ja tämä verhoilu taitaa nyt tuoda sen mahdollisuuden. Nyt sitten miettimään sitä kangasta....  Jotakin näihin sohvakankaiden kuoseihin sopivaa sen pitäisi olla....

      

kuva täältä                                          kuva täältä

Anna ja Lastensairaala

Löysin Facebookista pari viikkoa sitten mahtavan "Annan korut Uuden Lastensairaalan hyväksi" -projektin sivustoineen. Anna, tämä 17-vuotias syöpää sairastanut nuori nainen, myy todella kauniita helmituotoksiaan Fb-huutokaupalla sairaalahankkeen hyväksi (Fb linkki täällä). Arjen esimerkki siitä mitä pieni ihminen voi saada aikaan. Anna, teet kerrassaan upeaa työtä! Kannattaa käydä katsomassa ihania koruja ja tykkäämässä projektista, jos ei uskaltaudu mukaan huutokauppaan - ja näinkin olla mukana pitämässä esillä isoa asiaa. Muuten Hesarikin kirjoitti Annasta ja hänen projektistaan (HS linkki täällä). Tsemppiä Annalle ja lykkyä huutokauppoihin!

Mutta vakavammin, uusi Lastensairaala on mielestäni yksi tiukimpia haasteita kun puntaroimme verovarojemme käyttöä. Nyt pitäisi prioriteetit saada kohdalleen. Päättäjät hoi, tälle investoinnille yksinkertaisesti täytyy löytyä rahat; voiko keskuskirjastohanketta lykätä tai tarvitaanko uudet siltahankkeet Helsingissä juuri nyt. En politikoi, mutta maalaisjärjellä ajatellen nämä arkkitehtiluomukset voivat muutaman vuoden odottaa, kun vaakakupissa toisena on Lastensairaalan rahoituksen jättäminen keräysten ja lahjoitusten varaan. Olen itse nyt rapistuneen klinikan pelastama, ainokaiseni on siellä hoidettu parempaan elämän alkuun ja jo lähipiirissä on monta muutakin laitoksen huippuosaamisesta ikuisesti kiitollista perhettä. Uusi Lastensairaala tarvitaan nyt. Anna ei voi odottaa.