Kesäsuosikkiainesta

Koko kevätpuolen olen hautonut näitä isoja "lasimönttejä" helmilaatikkoni uumenissa. Talvella ne oli aivan pakko ostaa Münchenissä pienestä helmiputiikista. Suorastaan vaativat päästä mukaan. Rosoinen värimaailma puhutteli, melkein kuiski. Mutta jotenkin ne eivät mitenkään tuntuneet sitten sopivan mukaan kevään tuotoksiin. Mutta pari päivää sitten loksahti - syntyi rannekoru maustettuna muutamalla viisteisellä sherry kvartsilla ja soocho jadella. Koru istuu ranteeseen todella hyvin ja mallaa kuin nappi kesän khakihousujen väriin tai pellavamekon kuosiin! Taisi syntyä kesäsuosikki kertaheitolla!

Näissä merkeissä Mukavaa Juhannusta kaikille!

Rossikokeiluja

Tässä matkan varrella olen kokeillut hopeanlangan vääntämistäkin muutaman rossin verran; hopealankaa ja koruvaijeria ja makeanvedenhelmiä. Kivaa näpertämistä tämäkin, mutta jotenkin ainakin meikäläisen näpeissä lopputulos on ainakin vielä ollut aika huonosti ennakoitavissa. Työ kun tuppaa viedä enemmän tekijäänsä.... Mutta ihanaahan tässäkin on väreillä leikittely, sen juuri oikean kokoonpano löytäminen....  Ja niin rentouttavaa tämäkin!

Ja tänään mukana on myös ehdoton suosikkini tällä hetkellä vähän heikolla hoidolla olevasta pihastamme - unikko! Kukkii vain hetken ja kärsii isosti sateesta ja tuulesta. Siis varsin harvoin näin ihana!

Aurinkokiviä.... vai jo lomakiviä!

Edellisessä tekstissä esillä ollut rannekoru uudelle ylioppilaalle löysi mukavien kekkereiden merkeissä perille. Iloinen päivänsankari tuntui tykästyneen lahjasta, se ainakin laitettiin ranteeseen saman tien. Ylioppilaan pikkusisar tosin tokaisi sisarelleen suorasukaisesti; "mistäs tommoisen turhakkeen nyt sait?" Suoraa puhetta sisarusten kesken - ihan kuin omassa sisarussarjassammekin aikanaan ja sopivasti näin aikuisiälläkin. Hyvä merkki, sanoin!

Viikonlopun aikana kokeilin ensimmäistä kertaa kivihelmien "ketjuttamista" silmukallisten korupiikkien avulla. Kivinä aurinkokiveä 8 mm helminä ja isompina nugetteina. Kiven hento, mutta omintakeinen sävy on mielestäni aivan ihana!

Kesälomalle on matkaa vielä kolmisen viikkoa - todella kiireiset ajat, jos yhtään kalenteria katsoo. Nämä helmihommista en taida kuitenkaan kesälomaa ottaa. Tälle hermolevolle haluan aikaa lomallakin, ainakin jonkun päivän silloin tällöin. Täytyyhän tuntuma säilyttää....  ja ostin juuri swarovskihelmiä ihanina ruskeansävyinä vaikka sadepäivien varalle....

Rannekorujen pyörteissä!

Tällä viikolla näperrysinspiraatio on kohdentunut rannekoruihin. Tämän ensimmäisen, kolminkertaisen makeanvedenhelmistä tehdyn lupasin työkaverilleni jo aikaa sitten - no, nyt se on viimein tehty ja toimitettukin! Itselleni olen tehnyt vähän samantyyppisen, sisko on semmoisen saanut..... 

Ja yllätys yllätys - tämän kevään uusi ylioppilas tuttavapiirissämme saa tämän vähän samanmoisen  rannekorun lakkiaispäivänsä muistoksi. Tulevana lauantaina se nähdään tuliko yhtään mieleinen.....

Näissä parissa kolmessa muussa tuotoksessa on yhdistetty erilaisia akaatteja, simpukankuorihelmiä ja muutama swarokin sopivissa värimaailmoissa. Kaikki metalliosat on hopeoituja.

 Vielä kun oppisi oikein valokuvaamaan......  Olis se hienoa!

Sinisävyjä

Viikko sitten visiitillä Tampereella tapasimme ainokaisemme pienen hauvavauvan ensi kertaa - ja olimme tietysti ihan myydyt. Pieni russelin pentu touhuinen ja tuhinoineen on kyllä niin söpö ja suloinen, että! Juuri nyt ei oma elämäntilanne salli koiraa huusholliin, mutta listalla sekin on, jos tässä kuviot vähän tasaantuisi.... On ne niin kivoja kavereita!

Viikon varrella on ollut pientä puuhaa moneen suuntaan, joten ehkä tässä kohtaa voi kaivaa työpöydän reunamilta muutaman jo vähän aiemmin tehdyn näperryksen. Ja yhteisenä tekijänä tällä kertaa ehkä sitten värisävy; ainakin jollakin tavalla sinertävään vivahtavaa....

  

Tuliko se kesä nyt? - vai menikö se jo?

Niin kävi siis minullekin että Blogger kadotti taivaan tuuliin viimeisen tekstini ja jätti jäljelle vain rapiat alkuversion tiimoilta. Mutta täydennetään se nyt muistin syövereistä.

Ihana Äitienpäivä siis tuli vietettyä viime viikonloppuna ihan muissa kuin helmeilyn merkeissä, varmaan hyvä niin. Välillähän tämä näpertäminen ja kaikki lisäpolut sen ympärillä vievät iltojen vapaista aimo annoksen, joten hyvä kai tästäkin on välillä irrottauta. Vaikka voisi kai sitä aikaansa huonomminkin käyttää.....

Edellisen tekstin oranssit akaattihelmet päätyivät tosiaan rannekoruksi ja väri on kyllä niin omani - syksy kun olen perusväreiltäni! Rimmaa hyvin käsveskani värin kanssa....

Jokin aika sitten hankin tuliakaatteja, joista nyt sitten muotoutui parikin, keskenään vähän erilaista versiota kaulanauhoja; toinen valkeiden makeanvedenhelmien kera, toinen yllätyspostina hopeaseppäystävältäni saamieni lumikideobsidiaanien kera hopeoidulla korumetallilla höystettynä. Ja vielä hyvin ranteeseen istuva rannekoru. Musta ja valkoinen kun on aina yhtä in.

Jo nyt vaikuttaa siltä, että palaamme normaalin peruskevään rytmiin; lämpötila on selvästi laskenut ja välillä vähän sataa. Tosikesä antaa siis vielä odottaa tuloaan!

Virallinen kevät!

Virallisestikin kevät on siis alkanut, onhan Wappu tältä vuodelta juhlittu - oikein mukava päivä olikin! - ja Äitienpäivää kohti jo mennään. Käsillä ovat nyt ne kevään ihmeellisimmät päivät, kun lehdet yhtäkkiä ilmestyvät puihin. Ja samaan aikaan päivä pitenee, illat valostuvat. Kesä on ihan kohta täällä. Näistä päivistä pitää nyt todella nauttia.

Eilen näpersin siskolle punaisten helminauhojen rinnalle ne jo aiemmin kaavaillut ranneketjut. Koko nippu kerralla ranteeseen tai vain yksi tai kaksi ehkä muiden rannekorujen sekaan!

Tänään sain postissa Helmetissä löytämäni säröakaatit enkä mitenkään malttanut niistä näppejäni erossa pitää. Petroolin sininen kaulanauha saa nyt parikseen ranneketjun ja aivan ihanat oranssit muotoutuvat nekin varmaan vielä ranteeseen. Siis niin makeet värit! Kiitos Piisku!