Morsiammen sisarelle

Edellisessä postauksessa esitellyn rannekorun lisäksi sain tehdä alkukesän hääjuhlaan morsiammen sisarelle kaulakoru - rannekoru -setin juhlapukua koristamaan. Ihanaa!

Korunsaajan toiveiden mukaisesti käytin koruihin vaaleanpunaisia, vähän koralliin vivahtavia makeanvedenhelmiä ja hopeoituja metallihelmiä. Lukkoon liitin pikkusydämen tilaisuuden teemaan viitaten. Aika simppeliä siis, mutta toimi asukokonaisuuden kanssa kivasti!

Iso Juhla!

Ja sitten vielä hetkeksi niihin alkukesän ihaniin häihin. Ainokaisemme siis vei vihille pitkäaikaisen tyttöystävänsä kesäkuun toisena lauantaina Suomenlinnan tunnelmallisessa Tenalji von Fersenin holvisalissa. Paikalla on lähisuku ja morsiusparin ystäviä läheltä ja kaukaa. Päivä oli meille kaikille varmasti yksi elämämme onnistuneimmista juhlista!

Morsiolle tarvittiin rannekoru täydentämään pitsikirjottua hääpukua yhdessä yksinkertaisen helmikaulanauhan kanssa. Sain ilokseni tehdä kolmikertaisen helmikorun koristeellisella hopealukolla. Ja kauniistihan se rimmasi!

Olen niin onnellinen tästä parista!

                                                                                              Kuvat häätilaisuudesta Royal Photo

Ruokapöytäryhmä

Olemme noin kaksikymmentä vuotta sitten satsanneet Artekin ruokapöytäryhmään ja olleet tosi tyytyväisä; tuolit nro 66 ja pöytä koottuna 2 x puolipyöreä 95 + 81B. Simppeliä ja hyvin toimivaa. Ja vielä kun työhuoneen työpöytä on sama 81B, on jatkomahdollisuuskin ollut isoja kestejä varten olemassa. Uuden citykotimme keittiö on nyt tietysti tilana erilainen kuin entisen omakotitalomme ruokailutila ja tämä pöytäkokonaisuus osoittautui aavistuksen liian isoksi. Viime viikolla löysin sattumalta Artekin Aitasta näyttelykappaleena olleen pöydän nro 97. Juuri se pöytä, jota olimme katselleet! Uusi keittiömme sai uuden pöydän saman tein. Vanha pöytäkokonaisuus lähti ainokaisellemme, yksi pala pakattiin vinttiin odottamaan vuorostaan heidän tulevaisuuden kotiaan. Tuolien suhteen nyt vanhemmiten haluaisi tuolilta vähän pehmeyttä. Anoppikin pyytää aina tyynyn pehmusteeksi, kun siirrytään ruokailemaan. Ja ihanaa, Artekilla on palvelu, jotta nykyisten tuoliemme istuinosat voidaan verhoilla haluammallamme kankaalla + kevyesti pehmustaa. Loistava juttu! Jotenkin olen niin uskonut näiden kalusteratkaisujen kantavan loppuelämäni - ja tämä verhoilu taitaa nyt tuoda sen mahdollisuuden. Nyt sitten miettimään sitä kangasta....  Jotakin näihin sohvakankaiden kuoseihin sopivaa sen pitäisi olla....

      

kuva täältä                                          kuva täältä

Anna ja Lastensairaala

Löysin Facebookista pari viikkoa sitten mahtavan "Annan korut Uuden Lastensairaalan hyväksi" -projektin sivustoineen. Anna, tämä 17-vuotias syöpää sairastanut nuori nainen, myy todella kauniita helmituotoksiaan Fb-huutokaupalla sairaalahankkeen hyväksi (Fb linkki täällä). Arjen esimerkki siitä mitä pieni ihminen voi saada aikaan. Anna, teet kerrassaan upeaa työtä! Kannattaa käydä katsomassa ihania koruja ja tykkäämässä projektista, jos ei uskaltaudu mukaan huutokauppaan - ja näinkin olla mukana pitämässä esillä isoa asiaa. Muuten Hesarikin kirjoitti Annasta ja hänen projektistaan (HS linkki täällä). Tsemppiä Annalle ja lykkyä huutokauppoihin!

Mutta vakavammin, uusi Lastensairaala on mielestäni yksi tiukimpia haasteita kun puntaroimme verovarojemme käyttöä. Nyt pitäisi prioriteetit saada kohdalleen. Päättäjät hoi, tälle investoinnille yksinkertaisesti täytyy löytyä rahat; voiko keskuskirjastohanketta lykätä tai tarvitaanko uudet siltahankkeet Helsingissä juuri nyt. En politikoi, mutta maalaisjärjellä ajatellen nämä arkkitehtiluomukset voivat muutaman vuoden odottaa, kun vaakakupissa toisena on Lastensairaalan rahoituksen jättäminen keräysten ja lahjoitusten varaan. Olen itse nyt rapistuneen klinikan pelastama, ainokaiseni on siellä hoidettu parempaan elämän alkuun ja jo lähipiirissä on monta muutakin laitoksen huippuosaamisesta ikuisesti kiitollista perhettä. Uusi Lastensairaala tarvitaan nyt. Anna ei voi odottaa.

Uten.Silo II

Uuden kotimme keittiö sai nyt seinälleen tämän klassikkoihanuuden. Olemme jo kerran vuosia sitten olleet hilkulla ostaa moisen, mutta kaupat jäivät silloin vielä tekemättä. Nyt lokerikko toimii hyvin valkoisen magneettitaulun rinnalla kodin keskiössä ja pitää pikkutavarat järjestyksessä. Uten.Silo II - Dorothee Becker, 1969/1970.

Kuva täältä

Alkukesän kiireitä

Hiljaiseloa, hiljaiseloa...  siltähän tämä koko kevät ja alkukesä on täältä blogin näkökulmasta näyttänyt. Mutta todellisuus on ollut jotakin ihan muuta. Siksi sitä ei kai tänne ole niin ehtinytkään... Olemme nimittäin viimein tehneet onnistuneet asuntokaupat - huh, mikä helpotus! Kesäkuun alku toi ohjelmaan  ainokaisemme ihanat häät, toki pienine valmisteluineenkin. Oh, yksi elämäni ihanimmista juhlista varmaan! Heti perään pakkasimme siinä sitten omakotitalon sisällön (urakka isolla U:lla!) ja muutimme uuteen unelmakotiin. Ja nyt on ollut ansaistun loman vuoro. Siis elämän isoja juttuja ihan rytäkällä perä jälkeen! Mutta nyt nautimme lomasta vielä jonkin ajan.

Ihania kesäpäiviä meille kaikille!

Wappua!

Se on sittenkin kevät ja huomenna sen ehta merkkipaalu - Wappu!

Meillä on jo vuosia "aatto on amatöörien juhla" -meiningillä (keski-ikäisyyskö painaa?) kevään juhla alkanut vasta aamulla mäellä. Niin tänäkin vuonna. Ennusteet sään suhteen lupaavat kohtuullista, ei ainakaan pitäisi isosti sataa. Ja sittenhän ei ole mitään hätää. Kylmään voi aina varautua vaikka villahousuin...

Hauskaa Wappua meille kaikille!