TV-koukku

Katson noin yleisesti ottaen televisiota tosi vähän. Ja sen vähänkin kamalan kaavoihin kangistuneesti; puoliyhdeksän uutiset, sitä seuraavat ajankohtaisohjelmat, Arto Nyberg sunnuntaina ja jotakin lauantai-illan hömppää. Joskus joku hyvä leffa. Mutta pari poikkeustakin löytyy.

Downton Abbey on omaa luokkaansa historiallisena ajankuvana englantilaisen yläluokan elämästä. Hienosti tehty kokonaisuus, sopivasti romantiikka ja juonitteluakin. Kerrassaan hyvää viihdettä.

                                           
kuva täältä

Ja sitten se tämän hetken varsinainen koukku; Silta sunnuntai-illan päätteeksi. Tai jos rehellisiä ollaan, meillä se katsotaan aina vasta maanantaina aikaisemmin illalla, koska jännityksen kourista ei niin vaan nukahdeta. Ja kun maanantaihin pitää kuitenkin selvitä.
Sarja on kerrassaan loistava! Sävyltään niin, niin harmaa, välillä suorastaan karmiva ja henkilöhahmoiltaan ihan super. Ja Saga on tietysti ylitse muiden. Ja mikä auto!


                  
kuva täältä

Tästä menestyssarjasta on tietysti tehty jenkkiversiokin, joka kuulemma ei ole sitten ollenkaan samaa tasoa. No, ei ihme, sillä eihän tätä tyyliä voi kopioida ja viedä nopeutettuun action moodiin. Sehän se juttu just onkin - tinkimätön laatu, aitous!
Ruotsi - Tanska -akselilta on viime vuosina nähty muitakin laatusarjoja; Vallanlinnake, Anna Pihl,....Koukuttavia ovat olleet kaikki. Osaavat hommansa.

Ja tässä vielä työkaverini versio Sillan aiheista perjantaisen Halloween päivän merkeissä. Ihan parasta!

                                                 

Lomanen

Ihana, pitkä syysviikonloppu Wienissä... 

 

.....ja taas jaksaa!

Tuolien uusi kuosi

Jokin aika sitten kerroin suunnittelevani vanhojen Artek tuoliemme päällystämistä, jotta ruokailuryhmämme saisi vähän pehmeyttä. No, nyt verhoilu on tehty ja lopputulos on mielestäni enemmän kuin hyvä. Ilme on ihan uusi ja yksinkertainen kokonaisuus sopii hyvin kantakaupungin vanhaan huoneistoomme. Toki sävyero uuden koivupintaisen pöydän kanssa nyt jonkin aikaa on selvä, mutta aikaa tekee tässäkin tehtävänsä... Työhuoneen kaksi tuolia verhoiltiin nekin, jotta tarvittaessa pöydän ympärillä kaikilla kahdeksalla paikalla on sitten samanlainen tuoli.

Jotenkin hyvä fiilis, että näille rakkaille, yli 20 vuotta joka päivä perhettämme palvelleille 

tuoleille rakentui näinkin fiini uusi elämä!

Mielikuvituksen puutettako?

Jo vuosia sitten ostimme makuuhuoneeseemme silloisen design uutuuden Secto Designin Octo valaisimen. Se oli meille iso sijoitus, jota mietittiin ja pohdittiin kuukausia. Sitten yhtenä palkkapäivänä käveltiin kauppaan ja hammasta purren annettiin Visan vinkua. Mutta emme ole katuneet.

Pari vuotta myöhemmin kun ainokainen muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja sitä kautta omilleen, huonejärjestystä talossa vähän muutettiin ja tarvittiin työhuoneeseen uusi valaisin. Ja silloin päädyttiin Octon 'pikkuveljeen' Sectoon. Saman sarjan valaisimet sopivat hyvin omakotitalomme yläkerran rinnakkaisiin tiloihin.

Ja mitä teimme nyt kun uusi kaupunkikotimme kaipasi uutta lamppua olohuoneen kattoon? Puhuttu oli isosta Lokista ja katsottu oli jopa Artekin vaihtoehtoja... Tänään Kaapelilta  design viikon markkinoilla tuli vastaan Secto sarjamme variantti Victo - ja päätös oli aika nopeasti tehty.

Nyt Octo ja tämä uusin Victo, molemmat tummina, sijoittuvat peräkkäisiä huoneisiin ja aika mukavasti osuvat samaan tilanäkymään. Secto, sarjamme siroimpana jää asuntomme toiselle sivulle ja vaaleana on edelleen kiva työ/vierashuoneemme katossa katseenvangitsijana.

Ateenan aamut

Jo vanhan kotimme aikaan sain ainokaiselta ja nykyiseltä miniältäni lahjaksi Iittalan ihania Ateenan aamuja kaksin kappalein. Nyt saimme uuteen asuntoomme viiimein viritettyä sopivan tanko-koukku -systeemin, jotta nämä ihanuudet saatiin keittiön ikkunaan. Mietin vielä kaipaanko sarjan kolmatta jäsentä vai onko tässä alku runsaampaankin aamukasteeseen ....  Aika saa näyttää. Nämä suupuhalletut "lasipötköt" (Kaj Franck 1953) ovat minulle takauma ja vahva mielleyhtymä lapsuudenkodin tunnelmaan. Tykkään!

Morsiammen sisarelle

Edellisessä postauksessa esitellyn rannekorun lisäksi sain tehdä alkukesän hääjuhlaan morsiammen sisarelle kaulakoru - rannekoru -setin juhlapukua koristamaan. Ihanaa!

Korunsaajan toiveiden mukaisesti käytin koruihin vaaleanpunaisia, vähän koralliin vivahtavia makeanvedenhelmiä ja hopeoituja metallihelmiä. Lukkoon liitin pikkusydämen tilaisuuden teemaan viitaten. Aika simppeliä siis, mutta toimi asukokonaisuuden kanssa kivasti!

Iso Juhla!

Ja sitten vielä hetkeksi niihin alkukesän ihaniin häihin. Ainokaisemme siis vei vihille pitkäaikaisen tyttöystävänsä kesäkuun toisena lauantaina Suomenlinnan tunnelmallisessa Tenalji von Fersenin holvisalissa. Paikalla on lähisuku ja morsiusparin ystäviä läheltä ja kaukaa. Päivä oli meille kaikille varmasti yksi elämämme onnistuneimmista juhlista!

Morsiolle tarvittiin rannekoru täydentämään pitsikirjottua hääpukua yhdessä yksinkertaisen helmikaulanauhan kanssa. Sain ilokseni tehdä kolmikertaisen helmikorun koristeellisella hopealukolla. Ja kauniistihan se rimmasi!

Olen niin onnellinen tästä parista!

                                                                                              Kuvat häätilaisuudesta Royal Photo