Ainokaisemme ja hänen avokkinsa ihana koiru, Penny oli meillä yökylässä. Loistava tapaus tämä nuori russelineito! Otti heti meille tultuaan tutun tähystyspaikkansa sohvan selkämykseltä. Kun ilta pimeni ja tähystettävä maailma tummui, Penny käpertyi isännän kainaloon kuin talon vanha asukki. Talo onkin ollut ilman koiraa nyt jo vuosia, mutta kyllä se vanha fiilis elosta koiran kanssa palautui hetkessä. Yöllä tosin Pennyn tapa nukkua isännän iholla täkkien alla (luolassaan!) ja sitten pienenkin kuorsauksen kuuluessa syöksyä pelastamaan rohisija salamana suukkojen siivityksellä, sai tietysti meidätkin nukkumaan omaa koiranuntamme. Pakkassäiden vaatima talvitakki on muuten Pennyn mielestä nolointa, mitä on keksitty - ja varmaan siksikin asiat ulkona hoidetaan näillä keleillä sutjakkaasti ja sitten pian sisään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti